Keikkamuistot | Gig memories

17.12.2010 Henrys Pub, Kuopio

Posted on December 17, 2010 at 10:00 PM

Kuopion keikkoja oli odotettu, odotettu ja odotettu. Taas sai huomata, kuinka kuukauden mittainen tauko keikoista on aivan liian pitkä. En halua edes ajatella aikaa, jolloin joutuu jälleen odottamaan tulevia keikkoja yhtä kauan.

 

Vihdoin ja viimein oli se perjantai, että sai hypätä koulun jälkeen junaan ja matka kohti Kuopiota sai alkaa. Edellisestä kerrasta kyseisessä kaupungissa oli jäänyt mieleen vain hauskoja ja hyviä muistoja, joten tälläkin kertaa jaksoi uskoa, että olisi tulossa todella mahtava viikonloppu. Luvassa olisi kaksi keikkaa ja lisäksi vielä tarkoituksenamme oli juhlia Sallan syntymäpäiviä, joiden juhlimisen olimme siirtäneet viikolla myöhäisemmäksi oikeasta päivästä.


Kuten odottaakin saattoi, junat olivat myöhässä. Istuin asemalla odottaen ja asemataulua tuijottaen. Junien lähtöajat muuttuivat koko ajan. Onneksi kuitenkin Kuopioon lähtevä juna oli vähiten myöhässä. Lopulta juna saapui ja sain nousta aivan täyteen junaan, jossa Mari jo minua odottelikin. Matka sai alkaa ja se taittuikin ilman sen suurempia ongelmia.


Muut tytöt, Teea, Salla ja Riina, olivat menneet jo aikaisemmilla junilla, joten tytöt jo odottelivatkin meitä varaamassamme hostellissa. Marilla ja minulla ei ollut minkäänlaista tietoa siitä, miten löytäisimme tyttöjen luo ja niinpä päätimme ajan ja vaivan säästämiseksi hypätä taksiin ja kaartaa kohti majoitustamme. Perille päästessämme saimme heti huomata, että tytöt olivat alkaneet jo valmistautua illan viettoon. Lisäksi ei tarvinnut olla erityisen välkky huomatakseen, ettei koko rakennuksessa ollut meidän lisäksi paljoa muita asiakkaita. Hyvä näin, emme ainakaan häiritsisi metelillämme muita.

 

Illan aikataulu oli tiivis ja täten myös meille tuli hieman kiire lähdön kanssa. Meidän piti vielä askarrella Antin joululahjapullo valmiiksi ja kellon viisarit vain juoksivat eteenpäin. Lopputuloksena olikin, että lahjasta tuli…”hieno”. ;) Lähdimme valtavalla kiireellä kävelemään kohti Henry’s Pubia, jonka sijainnista taisi olla jokaisella omanlainen näkemys.


Lopulta pääsimme kuitenkin perille ja heti teimme havainnon, että paikalle oli saapunut todella hyvin porukkaa. Ei kulunut aikaakaan, kun lämppäri jo nousikin lavalle. Illan lämppärinä oli Hey Heather, joka kuulosti ihan hyvältä ja ajoittain bändin musiikista tuli mieleen Disco Ensemble. Emme kuitenkaan jaksaneet sen suuremmin keskittyä bändiin, vaan istuimme baarin takaosassa viettäen iltaa Sallan syntymäpäivätunnelmissa. Olimme ehtineet olla Henkassa vain hetken, kun muutamat tutut kasvot tulivat tervehtimään meitä. Viime Kuopion keikkojen jälkeen olimme tutustuneet erittäin mukaviin kuopiolaisiin tyttöihin, Jenniin ja Miraan, ja tälläkin kertaa he olivat tulleet paikan päälle katsomaan Negativea. Vaihdoimme tyttöjen kanssa kuulumisia ja lisäksi juttelimme syksyn Saksan kiertueesta, jolla myös Mira oli ollut ystäviensä kanssa.


Ajan kuluessa lämppäri lopetti ja päätimme siirtyä lähemmäs lavaa. Kellon ollessa 23:30 intro lähti soimaan ja oma fiilikseni nousi entisestään. Ensimmäisenä yllätyksenä sai kuitenkin huomata, ettei keikka alkanutkaan Won’t Let Go:lla, johon oli tottunut syksyn keikoilla. Aloitusbiisinä oli Neon-albumin avausraita No One Can Save Me Tonight. Mielestäni se oli aloitusbiisiksi jollain tavalla outo valinta. En tiedä miksi. Ehkäpä olen vain tottunut liikaa aikaisempaan. Luultavammin tähänkin tottuu jo parin keikan jälkeen ja tämän jälkeen aloitusbiisinä ei taas voi kuvitella mitään muuta. Näin on käynyt aikaisemminkin ja luultavammin tulee myös jatkossa käymään.


Biisilista oli muullakin tavoin erilainen kuin aikaisemmin. Olin kuitenkin siitä vain kaikin puolin tyytyväinen. Kuluneen syksyn aikana biisilistan oppi helposti ulkoa ja siinä ei ollut koskaan sen suurempia yllätyksiä. Tällä kertaa oli jollain tavalla aivan erilainen fiilis koko keikan ajan. Koko ajan odotti, että milloin on vuorossa ne omat lempparibiisit. Taisimme kaivata Marin kanssa koko alkukeikan ajan ehdotonta suosikkiani, After Allia ja koko illan kruunaavaa hyppybiisiämme In My Heaveniä. Lopulta koitti näidenkin biisien aika. Tuntui kuin lähes kaikki ympärilläni olevat olisivat alkaneet huutaa ja pitämään muulla tavoin meteliä, kun tajusivat ensimmäisten sointujen aikana, että seuraavana oli luvassa After All. Se tuntui hienolta! Viimeistään tuolla tajusin, kuinka moni muukin pitää kyseisestä kappaleesta.


Heti After Allin perään kuultiin In My Heaven ja ilta oli pelastettu. Katsoessani Maria keikan aikana ja nähdessäni tytön kasvoilla leveän hymyn olin vakuuttunut siitä, etten ollut ainoa joka oli tyytyväinen keikkaan. Olin myös hyvin iloinen siitä, että olimme saaneet Marin jälleen mukaamme keikoille. Porukkamme alkoi jälleen kasvaa aikaisempaan kokoon.


Kesken keikan välispiikkien aikana Jonne alkoi puhua yleisölle valtavan kokoisesta kirkkaanpunaisesta finnistä laulajan otsassa. En tiedä oliko joku eturivin tytöistä huomauttanut tästä vai mistä johtui, että Jonne otti itse sen puheeksi. Jonne naureskeli lavalla, että hän oli jo siinä iässä, etteivät finnit kuuluisi niin ”vanhoille”. Tämän jälkeen Jonne jatkoi vielä vitsailua, että hänen olisi pitänyt lainata peitepuikkoa Olli Hermanilta. Lisäksi hän totesi, ettei bändin jäsenillä ollut enää mitään tuon kaltaisia meikkejä, kun niille ei ole enää käyttöä, ja ettei heillä ole enää käytössä edes bändin yhteistä meikkipussia, josta jokainen pystyi aikaisemmin tarvittaessa käydä ottamassa tarvitsemansa. Tämä sai aikaan yleisössä naurunpyrähdyksiä ja tuntui kun paikan tunnelma olisi rentoutunut entisestään. Tunnelma Henry’s Pubissa oli muutenkin kaikin puolin todella rento ja yleisön lisäksi myös bändin jäsenet vaikuttivat lavalla hyväntuulisilta. Niinpä Jonne otti jälleen puheeksi Köyliössäkin kuullun Nakin pyöräjutun ja se jaksoi naurattaa toistamiseen.


Keikka jatkui ja taas sai huomata pieniä muutoksia biisilistassa. Ainakin itse odotan aina mielenkiinnolla Jonnen akustista osuutta. Joka kerta saa jännittää kuullaanko jotain erikoista vai usein keikoilla toistuvaa Still Alive / Lost Soul / Fucking Worthless –linjaa. Tällä kertaa illan setistä jäi kuitenkin puuttumaan akustinen osuus kokonaan, mikä oli ainakin itselleni pieni pettymys. Onneksi kuitenkin keikka oli muuten niin loistava, ettei akustisen biisin puuttumista jaksanut sen enempää harmitella.


Settilista lähestyi loppua ja bändi poistui lavalta. Yleisö huusi bändin takaisin ja positiivisena yllätyksenä Won’t Let Go oli laitettu encoren ensimmäiseksi biisiksi. Vaikka olin kaivannut sitä jo aikaisemmin illan aikana, se sopi mielestäni tähänkin kohtaa ihan hyvin. Keikka lopetettiin tuttuun tapaan Sinnersiin ja olin erittäin tyytyväinen, että tämä biisi oli jätetty syksyn biisilistan tapaan viimeiseksi. Biisi kruunasi koko aikaisemmin kuullun ja nähdyin keikan. Bändin ollessa vielä lavalla ja soittaessa viimeisiä tahteja ihmettelin, miksi Jonne kyykistyi Laurin jalkojen juureen. Tapahtumaa ei pitänyt kuitenkaan hämmästellä sen pidempään, kun Jonne jo nostikin kitaristin biisin lopuksi harteilleen. Oli mahtavaa seurata täysin spontaania toimintaa ja samalla sai pelätä millaisella ryminällä Lauri tippuisi sieltä alas. Lopuksi bändi kumarsi yleisölle ja poistui lavalta valtavien taputusten saattelemina.


Lyhyesti sanottuna Henry’s Pubin keikka oli siis kerrassaan loistava. Vähitellen löysimme Marin kanssa muut tytöt ja heidänkin ilmeistä päätellen nähty keikka oli ollut mieleinen. Päätimme suunnitelmamme mukaisesti jäädä viettämään iltaa vielä paikan päälle. Painoihan Sallan laukussa vielä mm. Antin joululahja… Keikan jälkeen taisivat kaikki bändin jäsenet tulla myös baarin puolelle, toiset lyhyemmäksi toiset pidemmäksi aikaa. Vaihdoimme heidän kanssaan kuulumisia ja toivotettiin jouluja. Kun Antti alkoi kysellä meidän joulusuunnitelmista, muistimme Teean kanssa viimein asian, joka meidän oli pitänyt hoitaa jo lokakuusta lähtien. Pyysimme Antilta jouluista videotervehdystä sivujen joulukalenteriin ja bassotaiteilija suostui siihen heti. En voinut kuin ihailla toisen sanavalmiutta ja videosta tuli kuin tulikin loistava.


Ilta jatkui osaltamme vielä varsin mukavissa tunnelmissa ja vähitellen aloimme suunnistaa takaisin hostelliin lepuuttamaan silmiämme, jotta jaksaisimme ottaa saman uusiksi seuraavana päivänä…


-Anniina


------------------------------------------------------------------------


We had waited, waited and waited for the shows in Kuopio. Again we had got to notice how a month without a gig had been far too long. I don't even want to think about a time when we'll have to wait for a show this long again.


Finally, it was the Friday when we got to jump on the train after school and travel towards Kuopio. The last time in that city had been unforgettable and I had only great memories of it so I was sure this time would be great as well. This weekend we were going to see two shows and in addition we had decided to celebrate Salla's birthday that had been a week earlier.

 

As expected, the trains were delayed. I sat waiting at the station and stared at the train schedule. The departure times were changing all the time. Fortunately, however, the train to Kuopio was the least delayed. Eventually the train arrived and I entered the totally packed train where Mari was already waiting for me. The trip started and luckily went without any major problems.

 

The other girls, Teea, Salla and Riina, had gone to Kuopio earlier that day so the girls were already waiting for us at our hostel. Mari and I had no idea about how to get to our accommodation so to save us time and trouble, we decided to take a taxi there. When we arrived we got to see that the others had already started to prepare for the evening. In addition,we didn't have to be especially bright to realize that we were almost the only customers at the place. That was good so that we wouldn't bother the other guests as we made quite a noise.


The evening's schedule was tight, and thus we had a bit hurry to get to the venue on time. We still had to finish Antti's Christmas bottle and time was running out. The end result was that the gift ended looking really.... “fine”.;) We left in a hurry towards Henry's Pub and we all had a bit different ideas of where it was located.

 

But eventually we got there and right away we made the observation that the site had received very good crowd. It was not long before the supporting act already rose to the stage. The evening's warm-up band was called Hey Heather and it sounded a lot like Disco Ensemble. But we didn't bother to concentrate on the band that much but spent the time at the back of the pub celebrating Salla's birthday. We had been at the bar only for a moment, when a few familiar faces came to greet us. After the previous gig in Kuopio we had met a few local girls who had come to see Negative this time, too. We exchanged greetings with the girls and also talked about the German tour this autumn, as also one of the girls had been there with her friends.

 

Over time, the supporting act ended their set and we decided to move closer to the stage. When it was 23:30 the intro began to play and my feeling rose higher. The first surprise was, however, that the show didn't start with “Won't Let Go” like at every previous show this autumn. The first song this time was the opening track of Neon, “No One Can Save Me Tonight”. I think it was a bit odd choise for the opening song. I don't know why. Maybe I'm just too accustomed to the previous one. I will probably get used to it after a couple of shows and then I can't think of any other song to start the set. This has happened in the past and probably will continue to happen.

 

The set list was also in other ways different than in the past. However, I was totally happy with it. During the past autumn I had learned the set list by heart and there had never been any big surprises. This time I had somehow totally different vibe throughout the show. All the time I was just looking forward to hearing my favorite songs. Mari and I were waiting the entire show for our all-time favorite “After All” and our favorite jumping song “In My Heaven”. Eventually both of these songs were played. It felt like nearly every single one around us started screaming and otherwise make noise when they realized during the first chords, that the next song was “After All”. It felt great! At Henry's Pub, the latest, I realized how many other people, too, like the song.

 

Immediately after “After All” “In My Heaven” was played and the evening was saved. When I looked at Mari and saw the huge smile on her face I was convinced that I wasn't the only one who thought the show was amazing. I was also very glad that we had got Mari to come to gigs with us again. Our group had began to grow again to its previous size.

 

In the middle of the show Jonne started to tell the audience about the huge red pimple on his forehead. I don't know whether someone on the front row had pointed this out or what was the reason that Jonne started to tell about it. Jonne laughed on stage, that he had reached the age where he shouldn't have pimples anymore. Subsequently, Jonne went on joking that he should have borrowed concealer from Olli Herman. He also said that the band members no longer had that kind of make-up when they no longer use them, and that they no longer had a collective makeup bag, where everyone was previously able to use what needed. This caused laughter in the audience and it felt like the atmosphere at the venue became even more relaxed. The atmosphere at Henry's Pub seemed to be really relaxed in other ways, too, and also the band seemed to be in a good mood. So Jonne started again to tell about Snack's bicycle accident that he had told also in Köyliö and once again it made everyone laugh.

 

The show continued, and again we noticed some changes on the set. At least I always look forward to Jonne's acoustic part. Each time we get to wonder if we can hear some special song or the usual Still Alive / Lost Soul /Fucking Worthless -line. This evening, however, we didn't hear the acoustic part at all, which was a bit of a disappointment at least for me. Fortunately, the show was otherwise so great that I didn't have to think of the missing acoustic section that much.

 

The set approached its end and the band left the stage. The audience shouted them back and as a positive surprise “Won't let Go” was the first song of the encore. Even if I had missed it earlier during the evening, it fit this part well, too. The show was ended, as usual, with “Sinners'”, and I was very pleased that this song was left last, like during the entire autumn. The song topped the whole show. When the band was still on stage and playing the last tunes of the song I wondered why Jonne squatted at the feet of Larry. I didn't have to wonder long before I saw Jonne taking Larry on his shoulders. It was great to follow this completely spontaneous activity and at the same time I was afraid of Larry falling down. Finally, the band bowed and left the stage with the audience screaming loudly.

 

In short, the gig at Henry's Pub was absolutely brilliant. Gradually, Mari and I found the other girls and judging by their expressions they had also enjoyed the gig. We decided to stick to our plan and stayed at the bar celebrating. After all, Salla still had Antti's present in her bag... After the show all the boys came to the bar, some stayed only for a moment and some longer. We exchanged greetings with them and wished them a merry Christmas. When Antti began asking about our Christmas plans Teea and I finally remembered something we had been planning to do since October. We asked Antti for a video greeting for the Christmas Calendar on our site and the bass player agreed to do it immediately. I couldn't but admire his ability to improvise such a good video with such a short notice.

 

The evening continued still for a while on our part but in the end we headed back to our accommodation so that we could get some rest before the second show the next day...


-Anniina


Categories: Neon Tour 2010 [FIN], Klubikeikat | Club shows, Suomi